Meillä on käynyt vieraita.
Mä en to-del-la-kaan ymmärrä mikä siin on et noi poijjat niin haluu mua haistella. Oon oppinut murisemaankin jo.Vieraat alkaa kyl olla jo ihan ok, mut välillä mun silti täytyy ottaa ns. turva-asento. Nykyään meen jo haistelee vieraita ja jos tulee vieraita koiria ni annan niidenkin haistella. Tosin sit alan kyl ärmystellä jos joku liian paljon haistelee.
Ja sit nää kissat... Aina ne tunkee naamaansa mua päin ja mua vähän pelottaa, mut sit ku ne tulee mun viekkuun nukkuu, ni ne on niin pehmeitä ja lämpimii ja hyrisevii et ei siin voi ku nauttii! Välillä ne kyllä kourii kynsillään ja se on kamalaa, mut tosi harvoin ne sitä mulle tekee, koska mä meen pois jos ne erehtyy sillai.
No joo, se vieraista ja kissoista. Tiätteks, mä opin yks päivä, et jos mä ulvasen ni Natte ja Pippuri ryntää aidan viereen haukkumaan. Sit ku ne rauhottuu ni mä ulvasen uudestaan ja taas mennään! Se on hauskaa! Äiskä ei niin kovin siitä nauti, mut mulle se on hauska leikki!.
Me ollaan nykyään kavereita keskenämme, Natte, Pippuri ja mä, Natte on meidän POMO. Ei se kyl paljoo komentele, mut se sanoo sit jos joku menee väärin. Pippuri neuvoo mua usein. Esim keittiössä jos koitan saada kaikkii juttui pöydiltä ni se tulee usein sanomaan et ei noin saa tehdä...
