Kettutakki päälle eli syksy tuli

Kesä oli ihana.
Mutta on tää syksykin ihan kiva. Tai sillon ei ollut kun ekana kylmänä aamuna makasin sohvalla ja tärisin kylmästä ja katsoin äitiä hyvin anovasti. Äiskä haki sitten kettutakin kaapista mun päälle ja laittoi tulet uuniin. Siitä se syksy sitten alkoi.

Mä en lähde enää metsään. Oon jo aiemminkin ollut vähän sitä mieltä mut nyt mä tulin siihen tulokseen et oon tarpeeks vanha päättämään ite. Kyl äiskä aina yrittää saada mutkin houkuteltuu mukaan taskut täynnä herkkuja ja kyl mä vähän matkaa herkuttelen, mut sit usein äiskä soittaa iskälle et viitiks tulla hakee Jullen kotiin... Tai sit jos iskä ei oo kotona ni sit me vaan mennään takas. Kuulemma on kauheen vaikee kävellä metsässä jos toinen ei liikuta jalkojaan. Hmph.

 Mut mä olin niin kauan siellä koe-eläinlaitoksella et en mä kaipaa suuria metsiä, mulla on iso piha missä on pensaita ja puita ja ruohoo ja hiekkaa ja siilejä ja hiiriä ja lintuja ja ja... Mitä sitä muuta elämältä tarttee?
Mä vahdin meidän pihaa. Naapurit on sanoneet et mul on ajohaukku kun joku menee ohi mut en mä tiä mitä se tarkottaa. Kunhan sanon niille et "tääl on kauheen vaarallisii koirii, ei kannata tulla!"

Mä oon muutenkin oppinut komentaa. Äiskää ja iskää nimittäin. Ja noita muita kavereita. Natte on mua opettanut. Natte neuvo et ensin tuijotetaan. Sen mä osaan. Sit natte neuvo et aletaan heiluttaa häntää vimmatusti. Senki osaan. Sit Natte sano et aletaan vinkuu pikkusen ja nostetaan vähitellen volyymia. Sen mä skippaan yli ja alan vaa ulvoo sitä "ajohaukkuu". Kyllä kuulkaa saan huomiota!

Äiskä sanoo et se on ihanaa ku oon kuulemma ollut niin hiljanen ja sivuun vetäytyvä. Iskä ei ihan aina oo samaa mieltä äiskän kans, mut silti se on ihanaa ku osaan jutella niille!

Meil on yläkerran remppa menossa. Siel on tosi kivaa auttaa nyt kun siellä alkaa olla jo lämmin. Mä aina seison kaikkien juttujen päällä ja sitten ku äiti liikkuu ni nousen seisomaan sitä vasten ja vaadin rapsutuksii ja sit mä meen ihan sen vieressä paikasta toiseen. Äiskä sanoo sitä remonttitanssiks ku me kuljetaan melkein päällekkäin. Tosin en ymmärrä miks se pelkää katkasevansa niskansa vielä mun kans..

Natteki auttaa siellä kauheesti. Se seisoo ja heiluttaa häntää kamalasti, luulen et se koittaa lakaista äiskän apuna, mu ei se hassu tajuu et ei sen häntä yllä maahan, luulen et se on jo vähän vanhuudenhöperö.

Lumi-kissa käy tarkistaa aina kaikki paikat. Viimeks se oli uuden lattian alla. MÄ en tiedä miten se sinne pääs mut iskä sit ruuvaili jotain levyy auki et se pääs sieltä pois.

Ollaan kuulemma ihan parhaita remonttiapulaisia, äiskä vois kuulemma vuokrata meitä muillekin,  mut en mä kyl kotoo lähtis minnekkää...

Ahkeraa syksyä kaikille muillekin!