tiistai 31. toukokuuta 2016

Suruja ja iloja


Mun koiraveljellä, Pippurilla, oli selkä kipee ja se sai lääkettä tosi paljon. Pippuri oli silti tosi kipee ja sanoi monesti äiskälle et auta häntä. Loppujen lopuks äiskä sit tajus et Pippurin on parempi päästä nukkumaan. Niinpä äiskä oli vienyt sen pizzalle, jätskille ja sit Pippuri oli nukahtanut äiskän kainaloon niinku se aina teki. Nyt se nukkuu meidän metsän laidassa. Ja on aika hassuu ku välillä Pippuri on meidän kanssa metsälenkeillä vaikka me ei sitä nähdä, tiedetään vaa et se nauraa ja juoksee. Ja on mahtavaa ku sitä ei satu! Äiskä kyl itkee vieläkin välillä ikäväänsä, mut sit Natte menee äiskän luo, lohduttelee ja sit äiskä pyyhkii kyyneleet ja alkaa touhuu meidän kans kaikkee.

 Mä löysin maailman parhaan pedin itselleni. Äiskä totes et ens talvena täytyy keksii joku muu puukori kun Julle vei sen, mut en mä ymmärrä, sehän on peti! Just mulle suunniteltu. Vähän ärsytti kun ne laitto siihen niitä puita. Yritin välillä sitä tyhjentääki, mut äiskä keräs ne aina takas siihen. Nyt mä sen sit sain ku se oli tyhjänä. Tajus ne sit ottaa noi paperit pois rapisemasta ja laittaa siihen peiton pehmikkeeks. Nyt se on ihan täydellinen. Äiskä vaan välillä murehtii etten tuu enää sen viereen ku tykkään pedistäni niin paljon. Sen mieliks sit välillä käyn rapsuteltavana ja kupsuteltavana sängyssä.

Kesä on ihanaa. Maailman parasta on aamulla mennä pihalle ja jatkaa unia aamuauringossa. Mä päätin sit tos yks kerta et mä en lähde enää metsään. Siel on ojia ja risuja ja kun Pippuri ei oo neuvomassa ojien yli ni mä oon pari kertaa kastellut tassuni ja inhoon sitä yli kaiken, ni mä sit vaan päätin et en mä lähde. Äiti maanitteli ja kanto minuu ja kaikkee mut en mä. Menkööt noi nuoremmat.


Mistä tulikin mieleeni, että asioilla on tapana järjestyä. Meille tuli sijaiskotiin PikkuNeiti Kultasilmä. Kultasilmä on hirveen iso, mut mä kyl luulen et se luulee olevansa pienempi, ainakin suurimman osan aikaa...Sillä on kuulemma ollut joskus eroahdistusta, mut kun se tuli meidän laumaan, meistä kukaan ei oo huomannut mitään sellasta. Kun mä kysyin kerran sitä PikkuNeidiltä ni se totes et "enhän mä oo teistä erossa". Me ollaan kyl hirveen hyvii Naten kans.