Muuton aikaa

 Hei taas. Nyt me ollaan sit toisella puolella Suomee mökillä. Odotellaan et päästään muuttamaan uuteen kotiin. Äiskä sano et nyt saadaan rauhottuu kunnolla ja käydä metsässä kuljeksimassa, mut heti ehkä ekana aamuna kun mentiin äiskän kans pissalle ni tiellä kulki joku kävelysauvojen kans ja mehän oltiin ihan täpinöissämme et mitä tää nyt oikeen on, eihän tääl pitänyt ketään olla! No me ollaan oikeesti käyty paljon metsässä ja oikeestaan heti kun menee pihalle ni on melkein metsässä. Oltiin käyty tosi monena päivänä metsässä kun äiskäl oli taas herkkuja mukana taskussa ni ei me lähdetty mihinkää äiskän vierestä. Tuijotettiin vaa sitä ja annettiin nenää ja istuttiin ja kaikkee. Mut kyl me yleensä käydään juokseeki. Riippuu vähä herkuista... Äiskä sano et pimeellä ei saa lähtee kauas pihasta ja sillonki meil on aina valopannat kaulassa

 koska tääl on karhuja ja ilveksii ja kuulemma susiakin. Joskus aitan kulmalta löytynyt karhun kakatkin. Mietin vaan et miltähän se mahtais maistuu. Jäniksen kakka maistui ihan hyvälle...

Tääl on oikeesti mukavaa. Meil on iso sänky jossa me nukutaan ja äiskä ja iskäkin joskus koittaa mahtuu siihen untuvapeiton alle. Me nukutaan sen päällä. Välil ne mutisee et kuinkahan iso sängyn oikeen pitäs olla, mut mun mielestä me sovitaan ihan hyvin. Eihä meit oo ku kolme koiraa ja kaks kissaa ja sit äiskä ja iskä.

Me alotetaan aamut sillai et äiskä käy ulkohuussis ja me pissalla, sit me saadaan ruoka ja sit mennään lämmittää karjakeittiöö ettei vesiputket jäädy. Sit äiskä juo aamukahvit ja kannetaan kamalasti puita sisälle. Mulla alko olla jo vähän vaikee pysyy touhuissa mukana kun pakkanen palelsi niin kamalasti ni sit me mentiin kauppaan ja soviteltiin mulle takkeja ja sit sain tällasen ihanan lämpimän takin. En yhtään ymmärrä miten Natte ja Pippuri selvii ilman takkii. Mut nyt kun mul on takki, pysyn touhuissa mukana ja oon ilonen ja häntäpystyssä juoksen äiskän edellä sinne tänne.

Kerron taas kuulumisii kunhan muutetaan! Ja ainiin. Meil on koko ajan ollut Adaptil-haihdutin käytössä ettei me stressaannuta liikaa kaikesta muutoksesta!

Muutoksia

Meille tuli se pienenpieni kissa elämään. Se on kiva. Kaikkein kivointa musta on se, et Chili ja Lumi on jo tosi hyvii kavereita, mut siltikään mä en oo menettänyt Chilin kaveruutta. Täs pari kuvaa meistä ja sit tarinaa näistä muutoksista mitä meil on ja mitkä vaikuttaa muhun aika tavalla...

Täs me köpsötellään Lumin kans. Se tuntuu vähän pelkäävän mua ja siks olin ihan hissukseen ku se mun viereen tuli ja nukahdettiin sit molemmat siihen..

 Chili oli alkuun aika varuillaan ton pikkusen Lumin kans, se suhis ja muris Lumille ku pikkunen koitti mennä isomman luo. Lumi aina ilostuu kamalasti ku Chili tulee ulkoo sisään tai nukkumasta yläkerrasta.

Täs me taas Chilin kans nukutaan. Chilin vieres on tosi lämmin ja pehmee nukkuu, luultavasti silläki on ku se mun viereen aina tulee. Me tykätään toisistamme, ja äiskä sanookin et kyl veljesten pitääki vetää yhtä köyttä vaiks ois adoptoitujaki :).









Nii. Me ollaan muuttamassa ihan toiselle puolen Suomee. Tääl on nyt myyty tavaraa pitkin syksyy ja lahjoitettu osa pois ja loppuja ollaan pakattu ihan kamalasti. En mä mitään oo pakannu, oon pari kuppii koittanut ottaa pöydältä ja muutaman lautasen ja pari murokulhoo, mut ei siit mitää tullu, sirpaleita vaa. Mut ei äiskä oo ollut moksiskaan, sanoo vaan et mä teen osani muuttoon et ei oo niin paljoo muutettavaa. Siitä innostuneena revin äiskän yhden hupparin. Sillon se oli vähän surullisen oloinen ja korjas sen ihan hissukseen.

Mä aloin olla aika levoton jossain vaihees tätä pakkaamista ja aloin kakkailla sisälle aika monesti ku oli sellanen jännittynyt olo koko ajan vatsassa. Iskä sit haku Mustista ja Mirristä Adaptil-haihduttimen ja rauhotuin jo samana iltana. Nyt oon ihan varma et kaikki menee hyvin ku äiskä on usein lähettänyt mulle ajatuksii siit et se lähtee meidän kans täältä sit ku lähdetään.

Sit äiskä teki mulle villapaidan, Ku kuulemma siel minne me muutetaan on aika paljon kylmemmät talvet ku tääl.. Mut se lupas et tekee mulle vaiks kokopuvun jos en muuten tarkene..

Mut mä kirjottelen taas sit kun on aikaa ja äiskä sano et meil ei vähään aikaan oo nettiäkään joten voi mennä tovi enneku kerron taas kuulumisii.
(ihmettelen vaa mikä se netti on...)

Uusi perheenjäsen

Huhhuh, onpas pitkä aika kun viimeksiolen kertoillut kuulimisia. Syksy on mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä, vaikka vähän mä oon aistivinani jotain outoo kun mun äiskä ja iskä on myyneet tavaroita pois. Sit mä olin kuulevinani jotain muutosta, mut kuulemma ei tartte murehtii, en joudu kaupunkiin kumminkaan ja me muutetaan kaikki koko perhe uuteen kotiin jossain välissä.

Mut mä en jaksa sitä nyt miettii ku täs on ollut kaikenlaista nyt tällä viikolla. Ensinnäki, mä täytin 9 vuotta! Se on kuulemma jo hieno ikä näin hienolle pojalle. Sit eilen meille tuli ihan pieni kissatyttö. Se on 3 kk eli aikapaljon nuorempi ku mä ja ihan valkee. Mä ihmettelin ihan hirveesti et mikä se on ja tänään mä oon ihan kamalasti yrittänyt tutustuu siihen, mut aina se livahtaa karkuun. Äiskä kyl sanoi että asiaa ei auta yhtään se nopeus millä yritän pieneen päästä tutustuu, mut ku se on niin nopee ni en mä siihen hitaastikaa pysty tutustuu. En aina ymmärrä ihmisii.

Sen kissavauvan nenä on ihan hirveen pikkiriikkinen. Eilen illalla ku se makas korissaan ja ihmetteli meidän kotia ni me nuuskittiin toisiamme nenät vastakkain ja äiskä yritti ottaa kuvaa, mut mä olin nopeempi ja vetäydyin pois. Meil on äiskän kans sellanen hauska leikki et kun se ottaa kameran ni mä lopetan heti tekemisen ja alan heilautella päätäni niin ettei se ihan varmaan saa otettuu kuvaa.  Yhden kuvan se sai otettuu musta ja siitä kissavauvasta.


Chili ei muuten vielä oo kauheen innostunut tosta uudesta kissasta, mut mun mielestä se on ihan hirveen kiva ja mun häntä heiluu ihan vimmatusti aina ku mä nään sen.  Äiskä lohduttelee mua et sit ku se vauva kotiutuu ni mäkin pääsenb siihen tutustuu ihan varmasti ku mä tykkään chilinki kans nukkuu ja olla.

Vieraiden jälkeen väsyttää

Hei taas.
Meillä on käynyt vieraita.
Mä en to-del-la-kaan ymmärrä mikä siin on et noi poijjat niin haluu mua haistella. Oon oppinut murisemaankin jo.Vieraat alkaa kyl olla jo ihan ok, mut välillä mun silti täytyy ottaa ns. turva-asento.  Nykyään meen jo haistelee vieraita ja jos tulee vieraita koiria ni annan niidenkin haistella. Tosin sit alan kyl ärmystellä jos joku liian paljon haistelee.

Ja sit nää kissat... Aina ne tunkee naamaansa mua päin ja mua vähän pelottaa, mut sit ku ne tulee mun viekkuun nukkuu, ni ne on niin pehmeitä ja lämpimii ja hyrisevii et ei siin voi ku nauttii! Välillä ne kyllä kourii kynsillään ja se on kamalaa, mut tosi harvoin ne sitä mulle tekee, koska mä meen pois jos ne erehtyy sillai.


No joo, se vieraista ja kissoista. Tiätteks, mä opin yks päivä, et jos mä ulvasen ni Natte ja Pippuri ryntää aidan viereen haukkumaan.  Sit ku ne rauhottuu ni mä ulvasen uudestaan ja taas mennään! Se on hauskaa! Äiskä ei niin kovin siitä nauti, mut mulle se on hauska leikki!.

Me ollaan nykyään kavereita keskenämme, Natte, Pippuri ja mä, Natte on meidän POMO. Ei se kyl paljoo komentele, mut se sanoo sit jos joku menee väärin. Pippuri neuvoo mua usein. Esim keittiössä jos koitan saada kaikkii juttui pöydiltä ni se tulee usein sanomaan et ei noin saa tehdä...

Ja sit me nukutaan porukassa nykyään tosi sikeesti. Se on aina kivaa varsinkin touhuilun jälkeen!

Loppukesää

Ootteks millää huomannu et mä tykkään makoilusta? No mä todella tykkään!

Mä otin ton yhden paikan omakseni, meen sinne aina jos sohvalla makoilu kyllästyttää ja haluun olla omassa rauhassa ja silti kuulla mitä jutellaan.
Se mun oma paikka on sohvan takana olevan pöydän alla oleva koiran peti.

 No siis terassihan on toinen mun lempipaikka. Tai no mulla on kyl lempipaikkoja aika monta, usein viihdyn myös kuusiaidan vieressä tutkimassa kaikkee, no mut kumminki. Terassi on ehkä maailman paras paikka olla aurinkoisena päivänä. Saa nauttii, siis oikeesti nauttii, auringonsäteiden lämmöstä ja sit jos tulee liian kuuma ni voi mennä Tammen varjoon.


Noi sanoo tota Tammee Elämänpuuks ku se on nii iso, mut mitä mä oon huomannu ni aika paljon siellä elämääki on. Makoilen nimittäin aika usein selälläni ja tuijottelen taivasta kohden, eli Tammen latvoihin..

Sit tää video. Äiskä videoi ku nautiskelin äänistä ja auringosta ja laiskottelusta. Tos on potta ja siin potassa vettä. sit toi letku menee meidän altaalle jonka iskä teki meille koirille mut enhän mä käy vedessä! Kerran vahingossa menin ja se saa kyl riittää. Mut Natte ja Pippuri kyl käy siel leikkimässä leluilla ja sukeltaa niit pohjasta. Kai se voi olla ihan hauskaa jos tykkää tassujansa kastella. Ehkä. Mahdollisesti.

Hellepäivien viettoa

Hei taas! Kesä tuli vihdoin ja on ollut aika mahtavaa nauttia hellepäivistä ulkona ja käydä välillä viilentymässä sisällä. Nahkasohvat on NIIN mukavat! Niissä voi pyöriä ja hyöriä, öristä ja urista ja ne on viileet!

Me ei olla käyty hirveesti kävelyillä päivisin kun on NIIN kamalan kuuma ollut, mutta ei me kyllä olla kävelyitä kaivattukaan, enemmänki makoillaan terassilla varjossa tai nurmikolla varjossa, välillä käydään nyhtäsemässä jotain leluu ja sit taas levätään.

Iskä oli lomalla ja sit ku se meni taas töihin ni oon vieläki ihan ihmeissäni miks pitää herätä jo kuuden aikan ja syödä aamupala sillon. Kyllä mä sen sit syön mut ulos en kyl lähde niin aikaseen.

Tänään mulla kävi vahinko sisälle ku en ollut suostunut ulos aamulla vaikka iskä kanto mut alas terassilta, ja kun äiskä heräs, se sai alottaa aamun lattioiden pesulla. Menee se sen kotoilu sillaiki :D. Pitää sille välillä keksii vähän tekemistä ettei se vallan laiskistu..

Mä oon oppinut jo kerjäämäänki, äiskä sanoo et se on hyvä taito koiralla, ettei pääse laihtumaan..

Mä en kyl oikeestaan saakaan laihtuu, oon jostain syystä koko ajan aika laiha vaiks syön kyl tosi hyvin. Kuulemma beaglet on taipuvaisii lihomiseen, mut en mä kyl vielä ainakaan oo. Katotaan sit vanhempana.

Äiskä otti videolle mun makoiluu terassilla, tässä se hieno video on. Näin kuuluu kesästä nauttia nyt kun kesä on!

Ensin nukutaan, sit vähä venytellään ja nukutaan taas!

Mukavia hellepäiviä!

Päivälenkki Matildedalissa

Me käytiin tutustumassa Matildanjärveen kun vietiin mun ihmissisko Matildedaliin ystävänsä luo. Ensin me käytiin meren rannassa ja sit mentiin järven rantaan. Natte ja Pippuri kävi uimassa taas (yllättäen), mut mä kävin vaan vähän tassuja kastelee. Siin on niin kamala homma sit nuolla tassut ja muut kuivaks et en mä viitti kokonaan kastella itteeni. Ja jos maha kastuis ni miten mä sen saisin kuivaks nuoltuu? No jokatapauksessa mä EN juo suoraan järvestä. Voin juoda järvivettä jos se otetaan kippoon ja tarjotaan mulle mut et suoraan kalojen joukosta? NO EI TOD!

Siellä Matildanjärvellä oli tosi kiva kulkee kun siel oli niin pehmeetä poluilla! Siel oli pidetty topsi hyvässä kunnossa polut ja raput ja kaikki ja meistä oli tosi kivaa haistella ja tutkii siel. Siis mähän oon vähän arka viel menee oikeeseen metsään. Meen kyl polkuja pitkin ja meen kyl ihan sammalikkoonkin, mut sit välil alkaa jotenki jännittää ja jähmetyn jos en oo polulla. Siks tykkään kunnon poluista.

Mut siel oli kyl kivaa. Tykkään kamalasti järvimaisemasta vaiks en mielellään hirveesti kastelekaan itteeni (paitsi saunassa).

Äiskä ja iskä kattelee aina tilanteen mukaan mikä vois olla sellanen "meidän käytävä" paikka jossa ois ihmisille ja koirille luontoo. Nyt sattui sit oleen ton Matildajärven aika. Mennään kyl uusiksikin viel. Niin noi ihmiset ainakin uhosi.

Yhden yön vaellus

Jaahas. Tätä se sit tarkotti kun äiskä ja iskä on usein vähän pidemmillä kävelyillä miettineet et "mitenhän Julle mahtaa jaksaa sit vaelluksella"..
No nyt ne näki sen ku lähdettiin yhden yön reissulle. Olin mahtava. täts it.

Tossa kuvassa me ollaan kaffepaussilla. Äiskä ja iskä hörppi kahvii ja me haisteltiin kamalasti kaikkee. Saatiin me sit välipalaks jauhelihanamejakin. Aika nopeesti me koirat otetaan paikka haltuun, kuten sanotaan, koska alettiin aika nopeesti vahtii tota kaffepaikkaa kuin omaamme, vaikka se olikin vaan kalliopläntti.

No voitte hyvin kuvitella miten mä olin väsynyt ekan päivän jälkeen. Nukahdin melkeen seisaalleen ku iskä ja äiskä sai teltan pystyyn. Mut niin Natte ja Pippurikin simahti. Oltiin kuulemma kaikki ihan tööt. Iskä oli keittänyt vielä kaffet sille ja äiskälle mut ei me mitään tajuttu, nukuttiin vatsat ruokaa täynnä lämpiminä. No joo, Kyl me sit herätettiin noi kahden aikaan yöllä kun piti päästä pissalle, mut sellasta se väsymys teettää.

Täs me ollaan jo autossa kotiin matkalla. Mun oli pakko olla jalkatilassa äiskän jaloissa kun rinkat vei niin paljon tilaa et en mahtunut takapenkille vöihini.
Mut siitä vaelluksesta vielä. Äiskä ja iskä oli koittanut opettaa minuu menemään pitkospuilla ns. kuivassa maastossa, mut ei mulla ollut mitään ongelmaa tuolla suomaastossa! En voinut kuvitellakkaan et oisin tassuni kastellut sinne... KURAAN! Natte kävi siel uimassakin ja katoin sitä sillai et TÄH? Pippuri kasteli vaan etutassunsa, mut SILTI HEI!

En Mä tollast. Kun päästiin kotiin ni pääsin saunaan ja kylpyyn! Ja sit äiskä ja iskä viel hiero lihaksii. ja nyt mä aion nukkuu ainaki huomiseen! Hyvää yötä ja vaellelkaa!

Herkkua ja meren kohinaa

Mä jouduin käymään hammashoitajan tarkastuksessa kun multa poistettiin hampaita sillon pari viikkoo sitten. Pelotti taas ihan hirveesti ne kaupungin äänet ja jännitti vähän sekin kun se vieras täti katteli mun suuhun, mut sit kun sieltä päästiin ni sain ihan oikeen hampurilaisen ekaa kertaa elämässäni. Äiti sano et voi olla vikakin kerta kun kokonaisen ihan itselleni saan... Se oli aika outo juttu se hampurilainen. Ensin aattelin et ei se oo mitään syötävää ja haistelin tosi tarkkaan sitä. Mut loppupeleis mä haukkailin siitä kuin iso mies, kyllä mulle aina syötävä kelpaa!

Mä oon reipastunut ihan hirveestihirveesti, niin äiskä ainakin sanoo. Me lähdettiin meren rannalle viettää viikonloppua kavereiden kanssa ja siellä oli aika tuulista. Ekan illan mä kyhjötin ihmisen vieressä kun se meren kohina ja tuuli oli ihan outoja ääniä mulle ja ne pelotti vähän. Mut sit heti seuraavasta aamusta lähtien olin jo aika innoissani. Tykkään siitä tuulesta mun korvissa. Natte kävi uimassa ja Pippurikin kävi kahlailee mut en mä viittinyt kunnes löysin kaislikon, sit suostuin kastelee tassuni. Ne kalliot oli aika ihanii.

Mulla oli sellanen hirveen pitkä liina perässä ja ihminen mukana kun kuljeskelin siellä. En mä kauas lähtenyt, ja aika mukava oli päästä sisälle sit rauhottuu tutkimusreissujen välillä. Löysin sieltä mökistä aivan ihanan paikan rappusten ja seinän välissä! Siitä näki joka suuntaan ja seinää vasten oli NIIN mukava nostaa jalat ja nauttii lomailusta. Löysin mä sieltä kaislikosta kaikkee tosi hyvän tuoksuistakin, mut äiti ei ollut samaa mieltä. Ihmisten nenä on niin outo.

Siellä mökillä oli aika kiva metsäkin, kallioo ja sammalia ja tuoksuja. En mä kyl lähtenyt äiskän ja iskän vierestä kovinkaan kauas, mitä sitä hötkyilee.

Kotiin kun lähdettiin ni me kaikki kolme koiraa nukuttiin takapenkillä ja kotipihalla oli taas tositositosi kiva juosta lelun perässä ja hyppii ja leikkii. Äiti sanoo et oon taas muuttunut parissa viikossa itsevarmemmaks ja hymyilevämmäks. Mut ei kai se ihmekään oo, on tää mun perhe sellanen et vähän välii naurattaa!

Uusia maisemia ja saunomista

Tänään me käytiin Maskun Rivieralla kävelyllä. Äiti sanoo et mun pitää käydä mahdollisimman paljon uusissa paikoissa, että jaksan sit vaelluksella jos joskus sinne pääsen. Kun se on mulle aika rankkaa kun on hirveesti uusii tuoksuja ja aika villejäkin tuoksuja. Tänään siellä Maskussa sain yhtäkkii jonkun aika pelottavan hajun ja meinasin saada slaagin. Menin melkeen mahalleen maahan ja en meinannut uskaltaa liikkuu, Mut sit Iskä ja Äiskä rapsutteli mua ja sano ettei oo mitään hätää, ja sit ku Natte ei ollut moksiskaan ni aattelin et kaipa tässä sit uskaltaa liikkuu ja jatkettiin matkaa. Tossa kuvassa Äiskä sano Iskälle et haluu ottaa blogiin jonku ihanan kuvan sieltä veden äärestä, mut me kaikki karvaiset oltiin sitä mieltä et ei tartte yrittää, saat takamusta kuviis vaan! Sit oli aika hauskaa kun Äiskä sano Iskälle lähtiessä et Julle on varmaan tosi väsy taas ton reissun jälkeen, mut vielä mitä! Olin vähän ylikierroksilla ja olin kuulemma aika mahdoton.. Löysin keittiöstä sipulinkin jonka vein "pesääni" revittäväks, mut Äiskä tuli väliin ja ihmetteli mistä oon voinut löytää SIPULIN, kun ne on meillä sellasessa kakkuvuoka-amppelissa... Mut en mä kaikkii salaisuuksiani kerro!

Sen Maskun reissun jälkeen Äiskä ja Iskä lämmitti saunan! Ei mul ollut mitään hajuu mitä se tarkottaa, mut oli ihan törkeen hienoo päästä niiden kans "kielletylle pihalle" ja sieltä sit sellaseen kuumaan huoneeseen. Ihan ekana hyppäsin ylälauteelle ja olin tyytyväinen. Iskä yritti saada mut juomaan vettä mut Äiskä sit sano et ehkä osaan iteki juoda jos jano tulee.

Äiskä oli tehnyt vauvan ammeeseen lämpimän kylpyveden jossa ne sit kylvetteli mua, mut se ei kyl ollut täysin mun mielen mukaista.. Tosin sen jälkeen oli mukava nuolla itseeni kuivaks lauteella loikoillen.

Ne naureskeli mulle et oon kyl "akateemisesti koulutettu" ku makoilin etutassut ristissä ja nautiskelin. Välillä menin vilvottelee pukukoppiin silkkiselle kylpytakille, koska eihän mulle muu kelpaa ;)!

Sit ku me kaikki oltiin yksin saunottu niin me päästiin vielä kaikki yhdessä lauteille. Natte kuulemma joi meidän kaikkien puolesta vettä siellä, luulen et sitä kyl pissattaa illalla. Ja sit ku oltiin saunottu kaikki porukalla ni oltiin aika tosi väsyneitä ja Äiskä ja Iskä paketoi meidät viltteihin ja me nukuttiin!

Oli kyl aika jännä päivä, mutta tosi kiva!

Vahtikoirista parhain

Musta on kehkeytynyt oikee vahtikoira. Vahdin pihalla ja ilmoitan heti jos mitään epäilyttävää tapahtuu. Ilmoittelen välillä yölläkin, ihan varmuuden vuoksi.

Äiskä sanoo et jos meille joku luvattomasti pyrkis sisään, ni se luultavasti sais sydärin jo ovella.. Äiskä on yrittänyt ottaa videolle mun haukkumista, mut en mä sillon hauku, tietenkään.. Mites se sanontaki menee, jota ihmiset käyttää "ei kukko käskien laula"

Tänään kumminki sit äiskä sai videolle mun ilmoituksen ohikulkijasta. Tai no en mä oo varma oliks siellä ohikulkijaa, voi olla et se oli kissa. Tai lintu, ei niist aina tiedä. Mut epäilytti ni on parempi ilmottaa.

En mä omia kissoja hauku, mut naapurin kissat saa luvan pysyy pois tontilta.

Iltaisin mulle tulee "silppurivaihde" päälle. Yritän löytää jonkun lehden tai paperii ja alan silputa sitä ihan pieniks palasiks. Sillon äiskä usein lähtee mun kans pihalle ja tekee kontaktiharjoituksii ja sit se käskee pysyy paikallaan, ku se ottaa askeleen poispäin. Se on mulle tosi vaikeeta ku sil on aina HERKKUJA.

Nyt mä oon oppinut myös et saan ruokakupin eteeni vain istumalla paikallani, alkuun koitin hyppii ja syödä suoraan ihmisen käsistä ne ruuat, mut ne veti sen kupin aina pois. Niinpä mä sit opin et istutaan sit kerta. Ni.

Äiskä ja iskä aina jaksaa kehuu et kuinka hieno poika mä oon ja alan kyl jo uskookin et varmaan oonki. Välil uskallan jo nousta pöydiltä ottaa kaikkee mitä sinne on jäänyt ja sillon ne heti käskee istumaan. Mut pitäähän mun kokeilla mitä saa ja mitä ei saa tehdä... Ei ne kyl oikeestaan koskaan oo kieltänyt mitään, ne vaan heti keksii jotain muuta tekemistä jos teen luvattomuuksia. Yks päivä äiskä oli viipaloinut mulle tomaattia! Ihan parasta, söin ne kaikki siitä leikkuulaudalta ja äiskä totes et "jaahas, oma moka". Mut eihän se voi olla moka jos mulle herkkuja antaa! Eihän!?

Kävelyitä

 Mun koti on siis maalla. Ja kun lähdetään kävelylle niin melkein pakosta me joudutaan kävelee pitkin tienvarttakin. Mä oon oppinut jo tosi hyvin mitä tarkottaa kun mulle sanotaan "reuna".

Yleensä me kävellään kaikki peräkkäin ja ihminen siin vieressä. Jos tulee jotain erikoista tiellä vastaan tai takaa ni sit me joskus pysähdytään et ihminen näkee ettei me säikähdetä, mut ei me kyl olla säikkyjä ja monesti autot kyl väistää tosi kivasti. Sit ne kakspyöräset onki se vaikeempi juttu kun ne pitää niin kamalaa ääntä heti kun on ohittanut meidät.
Pahimmassa tapauksessa ne pitää jo kohdalla kovaa ääntä ja sillon äiskä kiroaa..

Mut metsässä on NII kivaa kulkee. Mielelläni oisin vapaanaki mut äiskä sanoo et katoaisin PUFF vaan puiden sekaan. Poluillaki me kuljetaan peräkkäin Naten ja Pippurin kans. Kävin mä siel sammalikossaki tutkii, mut siel oli RISUJA. Piti oikeen jalkoja nostella et pääsin pois. Kyl polulla on helpompi kulkee kumminki. Mut sit jos vapaana voisin juosta ni saattaisin käväistä muuallaki ku polulla....

Tänään me nähtiin vieraita ihmisiiki! Ne ihasteli mua ja mä pelkäsin ihan kamalasti. Sit ku me jatkettiin matkaa ni mä haistelin niiden jälkeen kovasti. Se on paljon turvallisempaa ku oikee kontakti.

Siis yleensähän tääl maalla saa kulkee aika issekseen, mitä nyt traktoreita näkyy pelloilla ja se tuoksu on aika kiva. Äiskä ei siit kyl erityisesti tykkää, vaiks se sanoo et se on maalaistuoksua aidoimmillaan, mut me mentäs vaiks kylpyyn siihen tuoksuun..

Herkkuja ja kavereita

 Mä sain ekan kerran maistaa jädee kun sain nuolla jätskiastian kannen. Se OLI HYVÄÄ ja oisin voinut tietty syödä sitä enemmänki mut ei noi ihmiset antanut. Saan sit kuulemma kesällä sellast koiranherkkujäätä kun on oikeen kuumat ilmat.


Sit me oltiin yks päivä tapaamassa kavereita ja harjoteltiin kuulemma "hallittuja ohittamisii". Ite en kyl ymmärrä siit mitään kun ei minuu muut koirat oikeestaan hirveesti kiinnosta, mut Pippuri oli aika levoton kun meni liian lähelle vieraita koirii. Mut kivaa on kun saa aina jauhelihanameja, vaik vaa oia hiljaa paikallaan.

 Se oli kyl ihan hauskaa, siis olla taas reissussa. Autossa olin takapenkillä Naten ja Pippurin kans sillai et Natte istu keskellä ja oltiin kaikki turvavöissä. Se reissu oli mun toinen autoreissu ja olin ihan coolisti, ihan ku oisin aina reissannut, koko ikäni..






 
Täs me mennään porukalla iltalenkkii Naten, Pippurin ja Sumun kans. Välillä ku yks ihminen taluttaa kaikkii meitä neljää ni on hauskaa mennä ihan siksakkii niin et se ihminen, yleensä iskä tai äiskä, on ihan solmussa hihnojen sisällä. Sit se koittaa päästä vapaaks ja me vähän nauretaan, mut ei me sitä ihmiselle näytetä...





                

                

Lääkäriä, julkkistelua ja kesää

Hammaslääkärin odottelua

Kävin tällä viikolla hammaslääkärissä. Se lääkäri oli Turun keskustassa ja pelkäsin TOSI tosi paljon. Pelkäsin oikeestaan niin paljon sitä kaupungin ääntä että iskä kanto mut lääkäriin. Mut siel oli sit vaa ootteluu ja ootin tosi reippaasti. Sit meninki unille ja heräsin ihan pökkyrässä ja multa puuttu pari hammasta.

Nukuinki sit koko loppuillan kotona eikä ruokakaan maistunut ku vasta ihan illalla vaiks en ollut koko päivänä ruokaa saanut.

Nyt oon jo ihan kunnossa, vaiks luita en saa syödä ja ruuaks saan pehmeetä koiranpuuroo, joka on kyl mun lempparii.

Tänään meil kävi sit vieraita, Anna ja Pete, ne oli tosi kivoja. Ne kyseli kaikkee äiskältä ja iskältä ja otti musta kuvii. Vähän tietty jännitin niitä, niinku kaikkia vieraita, mut sit ku ne oli aikansa olleet ni mun häntäki alko jo nousta pystyyn. Niil oli mukana mulle ihan uus juttu, kamera. Siis oonhan mä noihin puhelimiin jo tottunut, mut oikee kamera, se oli aika pelottava.

Päikkäreitä nukkumassa hammaslääkärillä

Vieraiden jälkeen nukuttaa

Muutenki meillä on ollut vilskettä ku noi ihmissisarukset on nyt lomalla ja äiskä touhuu pihalla aamusta iltaan jos ei töissä oo.Ja se pihalla oleminen on aika väsyttävää kun joutuu vahtii ohikulkijoita ja kaikkee.

Parina yönä oon herännyt johonki ääneen ja siitähän on sit pitänyt ilmottaa koko talolle! AUUUUUU, Auuuuuu, mä huutelen ja kaikki pomppaa pystyyn. Sit alkaa Natte ja Pippuri ja Sumukin haukkuu ja siinäpähän noi ihmiset sit koittaa meille tolkuttaa et ei oo mitään hätää. Meille on turha edes hiiren yrittää yöllä sisään, siitä mä ja kissat pidetään huolta! Tosin voi olla et ne on just ne kissat ketä yöllä haukun...

Kesä on kyllä ihanaa aikaa, saa syödä ruohoo ja haistella lannan hajuu pellolta. Ja pihalta löytyy usein ihania tuoksuja joissa me sit vuoronperään tuoksuttaudutaan. Mut sitä en edelleenkään ymmärrä miks sit joutuu suihkuun...

Eka autoreissu ulkoilemaan

Tulihan sekin päivä kun lähdettiin kotipihasta autolla reissuun. Oli todella jännää katella ikkunasta maisemia ja istua turvavöissä! Jännitti ihan hirveesti, mut äiskä istu vieressä ja Nattee ja Pippurii ei jännittänyt ni olin tosi hienosti koko matkan.

Me mentiin ulkoilureitille ja me oltiin sit kaikki kolme koiraa samassa remmissa vähän aikaa ja sekin oli kyl hauskaa, Natte meni eellä ja me Pippurin kans seurattiin sitä.

 En ollut käynyt veden äärellä aiemmin ollenkaan ja heti suoraan menin veteen  ja kahlasin hetken aikaa. Sit tajusin et sehän oli ihan hirrrrveen kylmää se vesi ja tulin äkkiä pois. Sen jälkeen musta oli kyl ihan hauskaa olla rannalla mut veteen en kyl enää menny. Tuuli oli aika ihana kun se levitti mun korvat lentoon ja istuinki vaiks kuin kauan kuono tuuleen päin ja nautin siitä et korvat lenteli.

Sellastakaan en ollut aiemmin kokenut kun en ollut veden äärellä aiemmin ollut. Olin tosi väsynyt jo puolessavälin sitä reissuu kun se oli jotain 2,5 km kuulemma ja enhän mä oo sellasii reissuja koskaan tehnyt. Äiskä ja iskä istuskeli mun kans ja hiero mun jalkoja ja sit mä jaksoin autolle saakka. Ja kotimatka menikin melkein kuin vanhalta tekijältä turvavöineen kaikkineen.

 Ja kotona sit nukuin aika pitkät unet ja äiskä hiero mun lihaksiin MSM- voidetta.  Kunhan mun kunto kasvaa ni mennään kuulemma pidemmilleki kävelyille!

Kotoilua ja kotiutumista

Pellolla ekaa kertaa

Päikkärit

 Ekat viikot me ollaan vaan oltu kotona. Onneks koska tää meidän piha on aika iso ni siin on ollut mulla tutkimista ihan riittävästi. Me ei olla noiden muiden karvaisten kanssa vielä keskenään oltukaan  kun äiskä ja iskä on saaneet työnsä soviteltuu niin et niist on jompikumpi aina kotona. Tai oli meil tääl kerran yks Outi auttamassa kun äiskä ja iskä oli päällekkäin töis. Mä istuin ja seisoin sen sylissä koko ajan. Siinäpäs yritti töitään tehdä!

Kotipihalla olon lisäks ollaan käyty toss pellolla. Eka kerralla se jännitti kyl tosi kovasti ja olin aika pitkälti äiskän lähellä, vaiks Natte ja Pippuri kyl juoksenteli vähän kauempanakin. Toisaalta aattelin et jos pysyn lähellä ni saan enemmän herkkuja kun noi muut sai vaan sillon ku tulivat vierelle...

Peltoreissujen lisääntyessä äiskällä oli kyl perässä pysyminen ku löysin sieltä vaiks mitä hajuja ja juoksin niiden hajujen perässä..

Ekalla kerralla en uskaltanut myöskään hypätä ojan yli, mut sit yks kerta Pippuri opetti mulle sen. Se hyppäs yli ja kun en uskaltanut hypätä se tuli takas ja hyppäs uudestaan kunnes sit menin rohkeena poikana perässä. Aattelin et korkeintaan kastun siin.

 No kaikkee tollasta kun touhuu ni kyllähän se sit väsyttää. Ja edelleen se sohva on vaan maailman paras paikka. Välillä en meinaa löytää kunnon asentoo ja kaivan pesää sohvaan, kunnes äiskä tulee antaa mulle viltin siihen, sanoo et kaivan pian itteni lattialle.

Pikkuhiljaa mä aloin sit tottuu kaikkiin ääniin sisällä ja kaikkiin kolahduksiin ja muihin, enkä enää hätkähtänyt kaikkee ja sit aloinki nukkuu jo vähän rennommin enkä aina kerälle käpertyneenä.

Tässä kuvassa oon kuulemma jo aika rento ja iskä oli tosi ilonen ku näki mun paljastavan vatsani. Noi ihmisetkin on välillä hassuja.

Äiskä on myös ihan varma et oon alkanut nähdä unii kun kuulemma nukkuessani juoksen kauheesti. Siitäkin äiskä on tosi ilonen, kun se sanoo et sillon oon rento vaiks kuulemma kaikki ei oo samaa mieltä meidän unien näkemisestä. Mä en osaa siit sanoo muuta ku et ainakin hyvin aina nukuttaa!

Mun perhe

Iskä ja mä

Mun perheessä on ihan tavallisii ihmisii, äiskä, iskä, ihmissisko ja ihmisveli. Ja noi kaikki karvaiset sisarukset.. Niitä oli haastateltu ennen ku sain tulla kotiin ja tääl kotona oli käyty tekee kotitarkastus, et SEY oikeesti ties et noi on sellasii ku sanoivat.

Aina ku iskä kattoo leffoja,  sen kainalossa on hyvä nukkuu. Äiskä tykkää käydä pellolla ja metsissä ja aina se kujertelee kuinka hienoja me kaikki ollaan.

Ihmissiskon ja Naten ja Pippurin kans omalla pihalla

 Mul on myös ihmissisko ja ihmisveli. Niit ei tartte pelätä kune ei revi eikä huuda eikä riehu. Sitä mä vähän pelkään ku ne pomppii tuol toisella pihalla, mut se on onneks aika kaukana ni alan jo tottuu siihen.

Vähän mä alkuun arastelin iskän ja ihmisveljen ääniä, ku ne on aika matalii, ihan ku ne murisis aina, enkä mä oo ollut noiden murisija ihmisten kans tekemisissä juurikaan 8- vuoden aikana.

Ihmisveljen kanssa

Nopeesti niiden ääniin kyl tottu kun niilt saa aina sellasii älyttömän hyviä jauhelihanameja välil vaiks vaan olis ihan rentona pihalla. Nykyään kyl usein ne pyytää istumaan tai makaamaan ennen ku saan edes ruokaa. Voi, olipas ne ekat viikot helppoja.. Pitää toivoo et ne tekee mun kans paljon uusia juttuja kun sillon aina saan paljon nameja!

Äiskä on meil siis se joka tekee niit jauhelihanameja ja maksanameja joist kans tykkään tosi paljon. Se tekee myös koiranpuuroo, jota saadaan ruuan lisänä, kun en pelkistä nappuloista oikeen välitä. Voisin syödä sitä puuroo vaikka kuinka paljon! Mut äiskä aina sanoo et nyt riittää, pitää touhutakin välillä...

Minä ja kissat

Koe-eläimenä ollessani en ollut ollut kissojen kanssa tekemisissä ja kotiutuksessa olikin kuulemma se ongelma kun ihmiset ei tienneet miten suhtautuisin kissoihin. Ekoina päivinä katselin kissoja kopastani ja ne kävi istumassa mun kopan vieressä ja tuijotti mua. Ne on aika outoja välillä. Mä kävin sit haistelee niiden paikkaa kun ne lähti pois.

Sit kun siirryin sohvalle niin kissat tietty tuli selkänojaa myöten mua ihmettelee. Kaula pitkällä ne haisteli, mut en mä niist ollut moksiskaa. Ulkona Chili vaani mua ja teki hyökkäyksii mua päin, mut olin ku en huomaiskaa, se varmaan luuli pelottavansa mua.

Nykyään oon kyl tosi hyvä kaveri Keesin kans, ainaki nukkuessa. Sen vieres on kiva nukkuu. Sitä murinaa mä en kyl ymmärrä vielälkää. Murisee ja silti tulee tunkee nenää mun naamaan. Ja välil takamustaan. Kuten jo totesin ni kissat on outoja, mut ihan kivoja kummiski.

Kopasta sohvalle

Näitten mun uusien kavereiden, Naten ja Pippurin, kans me kuljettiin pihalla, mulla pidettiin valjaita ja pitkää hihnaa aina ulkoillessa kun äiskä ja iskä ei tienneet viel miten reagoisin eri juttuihin.  Se oli mun mielestä välillä rasittavaa kun en päässyt heti syöksymään ulos kun eteiseen uskaltauduin. Meni melkeen viikko ennenku uskalsin alkaa kattelee ympärilleni sisällä. Lattiakin tuntui niin oudolta tassujen alla et se oli pelottavaa. Iskä laitto sit mattoja lattialle ja se helpotti kyl tosi paljon oloa.

 Kolmantena päivänä kun iskä oli jo ottanut multa kopasta katon pois ja pääsin seuraamaan toisten touhuja paremmin, ni päätin et on aika siirtyä sohvalle. Ja se on kyllä ihan lempparipaikka vieläkin! Siinä sohvalla sit pötköttelin ja seurailin muitten touhuja taas. Kissat, Chili ja Keesi, kävi mua siin ihmettelee ja haistelee. Sohvalle siirtymisen jälkeen en kopassa sit käynytkään. Natte siin välil käy nukkuu, mut en mä viitti, sohvalla ja pehmeellä matolla on kivampaa.

Pihavaljaiks sain Natelta sen sellaset nopeet valjaat et pääsin nopeesti ulos. Mut edelleen mulla oli piiiiiitkä naru perässä, vaiks en mä kyl ollut mistään moksiskaan. Kyl mä olin tottunut jo lentokoneiden, autojen, traktoreiden ja helikoptereiden ääniin siel ulkotarhassa. Mut äiskä ja iskä halus et en varmaan pääse karkuun ja joudu paniikkiin..