Kopasta sohvalle

Näitten mun uusien kavereiden, Naten ja Pippurin, kans me kuljettiin pihalla, mulla pidettiin valjaita ja pitkää hihnaa aina ulkoillessa kun äiskä ja iskä ei tienneet viel miten reagoisin eri juttuihin.  Se oli mun mielestä välillä rasittavaa kun en päässyt heti syöksymään ulos kun eteiseen uskaltauduin. Meni melkeen viikko ennenku uskalsin alkaa kattelee ympärilleni sisällä. Lattiakin tuntui niin oudolta tassujen alla et se oli pelottavaa. Iskä laitto sit mattoja lattialle ja se helpotti kyl tosi paljon oloa.

 Kolmantena päivänä kun iskä oli jo ottanut multa kopasta katon pois ja pääsin seuraamaan toisten touhuja paremmin, ni päätin et on aika siirtyä sohvalle. Ja se on kyllä ihan lempparipaikka vieläkin! Siinä sohvalla sit pötköttelin ja seurailin muitten touhuja taas. Kissat, Chili ja Keesi, kävi mua siin ihmettelee ja haistelee. Sohvalle siirtymisen jälkeen en kopassa sit käynytkään. Natte siin välil käy nukkuu, mut en mä viitti, sohvalla ja pehmeellä matolla on kivampaa.

Pihavaljaiks sain Natelta sen sellaset nopeet valjaat et pääsin nopeesti ulos. Mut edelleen mulla oli piiiiiitkä naru perässä, vaiks en mä kyl ollut mistään moksiskaan. Kyl mä olin tottunut jo lentokoneiden, autojen, traktoreiden ja helikoptereiden ääniin siel ulkotarhassa. Mut äiskä ja iskä halus et en varmaan pääse karkuun ja joudu paniikkiin..