Keväällä 2015 Helsingin Yliopisto ja SEY alko ettii meille koteja. Mulle ja mun 7lle kaverille. Siinä kuulemma historian lehdet havisivat kun Suomessa ei oltu kotiutettu aiemmin koiria koe-eläinuran jälkeen koteihin. Mun äiskä oli nähnyt ilmoituksen tuosta kotien etsinnästä ja laittoi hakemuksen heti kun sai iskän puhuttua ympäri. Mulle oli vähän vaikee löytää kotii ku mua pelottaa aika monet asiat.. Mut sitten mun äiskälle ja iskälle näytettiin vihreetä valoo ja ne tuli sit moikkaa minuu Helsinkiin. En mä oikeen hirveesti viittinyt niitä haistella mut äiskä kyl leperteli aika kivalla äänellä. Sit ne tuli uudestaan käymään ja käytiin yhdessä kuuntelee sellasta David Applebytä, jota mä en kyl jaksanut kuunnella, nukuin vaan. Mut äiskä on sitä hehkuttanut paljon.
Sit äiskä tuli sellasten Naten ja Pippurin kans taas minuu moikkaa ja käytiin kävelyllä, se oli ihan kivaa, me haisteltiin yhdessä kaikkii hajuja ja sit sain olla äiskän rapsuteltavana.
No se kotiin meno olikin sit vähän liian jännää mulle. En kyl suostunut tulee kopasta pois ollenkaan. Iskä joutu ottaa mut syliin ja viemään pissalle. Ekana vuorokautena äiskä ja iskä ei ees ottaneet valjaita pois kun pelkäsin niin paljon. Mut ne huomas onneks ottaa kaulapannan pois kun mul on sellanen DAP-panta kans ja se oikee kaulapanta oli liikaa.
Sit jossain välis mä uskalsin tulla juomaan ja sit syömään ja sit lopuks tulin ihan vaan tutkimaan paikkoja kun huomasin et ei siel tapahtunutkaan mitään. Kyl mä huomasin et tein niiden mielestä jotain tosi mahtavaa kun tulin kopasta ulos koska ne melkeen lakkas hengittämästä...
Ihan ekan kerran kun kävin meidän pihalla oli yö. Mut sit ku tulin toisen kerran ulos ni oliki päivä ja voi vitsi minuu vähän jännitti. Kaikki ne hajut ja äänet. Äiskä nauro mulle kun mun nenästä ja suusta kuulu ihmeellisii äänii kun vedin niin syvään niit hajuja. Oli se aika hurjaa. Kuvista kyl näkee et minuu jännittää aika paljon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti