Uusia harrastuksia

Mun ihmiset on seonneet. Ne on nyt alottaneet uusia harrastuksia sen remppaamisen lisäks. SEN mä vielä ymmärrän, ku vanhassa talossa on kuulemma aina remppaamista, mut tota äiskän uutta harrastusta mä EN ymmärrä.

Se alotti sen pari viikkoo sitten. Se lähti iskän ja Oskun kans illalla kävelylle ja kuultiin Naten kans ku se huusi tossa tienvarressa jotain. Hetken kuluttuu iskä toi kiireellä Oskun takas kotiin ja lähti kiireellä taas. Hetken kuluttuu ne tuli kovin romantillisesti kainalokkain takas sisään  ja äiskä kovasti valitteli. Sit se istu sohvalla monta päivää.. Aina ku me haluttiin ulos se sähläs monta pitkää minuuttia että pääs ovelle ja sai meidät päästettyy ulos.. Pikkuhiljaa se oppi sen yhdellä jalalla konkkaamisen ja alko taas kävellä normaalisti. Luulin et se kyllästy siihen sohvalla istumiseen, mut ei. Se oliki kai joku peruskurssi ja nyt se alotti jatkokurssin.

Mä EN ymmärrä. Eilen se ensin käytti meidät pihalla ja sit ku halusin sisään ni se lähti Naten ja Oskun kans kävelylle. Olin vielä iskän kans pihalla ku kuulin TAAS sen huudon. Aloin haukkuu ja samalla soi iskän puhelin ja ihmisveljen puhelin heti perään. Sit ne molemmat lähti juoksee sinne huudon suuntaan.

Mä en oo ihan varma et onks se joku jäljestys harjoitus noille ihmisille. Oon kuullut et sellasii tehdään meille koirille, mut me ollaan vähän fiksumpii yleensäki..

TAAS iskä toi Naten ja Oskun takas sisään ja lähti kiireellä ulos. Auto käynnistettiin ja  sit ihmisveli ja iskä tuli käymään sisällä, äiskää en enää nähnyt ennen ku illalla ku se oli tullut jatkokurssilta kotiin.

Nyt se on siis siirtynyt sohvaistumisesta keppikävelyyn. Sil on joku juttu jalassa ja se kulkee kahden kepin kans. Mun mielestä ihan kamalan epäkäytännöllistä, mut en ihan aina ymmärrä noita ihmisten hömpötyksiä.

Mun elämään toi ei kamalasti vaikuta, muuta ku et ulospääsy on tosi hidasta kun en tosta pihasta pois haluu, mut Natte ja Osku kerto et ulkoilu äiskän kans se vasta hidasta onkin. Kuulemma lenkkeilijät oli hymyilleet sille nätisti. Kai se on hieno saavutus toi jatkokurssin läpäisy. Kuulemma erilaisissa harrastuksissa saa erilaisia merkkejä edistymisestä, niinku mä sain villapaidan kun edistyin palelussa.

Mut mä en siis ymmärrä ihmisii. Mä en ymmärrä mitä HYÖTYY tosta harrastuksesta on. Kyl ne äiskä ja iskä eilen puhui et hyvä kai se on välillä elämässä hidastaa, mut ei toi niin nopee oo aiemminkaa ollut...

Tänään me ollaan sit kuunneltu musiikkia. Ismo Alankoa ja muita suomalaisia. Se on muuten kivan näkönen mies, varmaankin antais herkkuja jos siihen sattuis törmäämään tossa meidän pihalla..
Ja se on tehnyt mun takista laulun! "Kettu kun ketuttaa!!"

Kivoja jatkokursseja kaikille harrastuksiin. (aion saavuttaa uuden villapaidan tässä talven edetessä)

Alkutalven höpinöitä

Hei taas!

Mun on pakko kertoo. Mä rakastan mun iskää. Ihan kamalasti. Niin paljon et meen aina sen sängyn alle nukkuu sen pään alle. Siin on jotenki nii kivaa, ihan ku nukuttas kerrossängyssä. Sit mä oon kuullut et lämpö nousee ylöspäin, siit noi on jutelleet kun tehdään sitä remppaa. Ja mun pierut on kuulemma lämpimii. Sen oon kuullut siitä ku iskä aina voivottelee miten ihanaa on kun mä nukun sen alla.. Että kun se on ollut reissuhommissa ni unohtaa sen hajun.. Mut mä haisenkin parhaalle. Ja mun pierut kans. Se on mun ja iskän ihan oma juttu. En ymmärrä miks iskä ei arvosta sitä..

 Tossa ylimmässä kuvassa mä oon just suhauttanut ja äiskä otti kuvan! Mun mielestä vähän törkeetä kyllä, mut se on mun äiskä ni annan anteeks.

Meille tuli sijaiskotiin Osku siks aikaa kunnes sille löydetään täydellinen koti. MÄ en kyllä ymmärrä sitä koska mullahan on täydellinen koti, paitsi et saan liian vähän herkkuja ja ruokia yleensäkin ja sit mut pakotetaan välillä pois kotoo niinku ulos  ja pois pihalta. Siihen mä en kyllä yleensä suostu. Helpointa on kun vaan lyö jalat betoniks eikä vaan liiku. Yleensä ne toteaa et jaahas, Julle voi mennä sisään. Joskus ne koittaa herkuilla houkutella ja joskus ne on myös kantaneet mua jonkun matkaa et mä muka unohtaisin et en haluu pois kotoo, mut ei se auta. Kyl mä tiedän millon ollaan pois ihanalta omalta pihalta.

Oskuu mä komennan. Sillä ei oo lupa koskee mun palloihin. Tai eihän ne mun oo ku ne on Oskulle tuotu, mut koska tää on MUN koti ni pallotki on mun. Paitsi äiskän mielestä. Mut mä siis komennan Oskuu. Katon sitä ja ulvon. Sit se kääntyy pois tai siirtyy kauemmas ja kattoo äiskää ihmetellen. Ja ainoo millä mä lopetan sen huutamisen on rapsuttelu ja sylittely. Koska mä huudan sille siks ettei se vaan omis mun äiskää ja iskää. Joskus lopetan sen myös koska huomaan et äiskä meneeki Oskuu rapsuttelee kun mä huudan ja SE ei oo kyllä mitenkään tarkoituksenmukaista.

Tota pelii me pelaillaan äiskän kans. Ja välillä iskänkin. Se on ihan hirveen kiva peli koska siinä saa herkkuja!
Mä oon siinä NIIN paras. Mun nenä on salamaa nopeempi ku mä etin ne herkut ja varastan noi irtonaiset palikat ja lähden! Se on se pelin lopetusmerkki. Mut sit välillä vähän harmittaa ku Natteki saa pelata sitä ja nyt Oskukin! Mun mielestä se vois olla vain mun peli. Tossa kuvassa muuten kissasiskoni Lumi koittaa pelata sitä. Eli seisoo sen päällä. Ei noi kissat ymmärrä aina...

Vähän toi talven tulo hirvittää, mut meil on kaivettu jo takit ja neuleet esille ni eipä tässä kai auta murehtii. Selvivin mä viime talvestakin muutamilla ulkonakäynneillä, ehkä tänä talvena selviin vielä vähemmillä.. Lämpimiä takkatulia kaikille!