keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Muuton aikaa

 Hei taas. Nyt me ollaan sit toisella puolella Suomee mökillä. Odotellaan et päästään muuttamaan uuteen kotiin. Äiskä sano et nyt saadaan rauhottuu kunnolla ja käydä metsässä kuljeksimassa, mut heti ehkä ekana aamuna kun mentiin äiskän kans pissalle ni tiellä kulki joku kävelysauvojen kans ja mehän oltiin ihan täpinöissämme et mitä tää nyt oikeen on, eihän tääl pitänyt ketään olla! No me ollaan oikeesti käyty paljon metsässä ja oikeestaan heti kun menee pihalle ni on melkein metsässä. Oltiin käyty tosi monena päivänä metsässä kun äiskäl oli taas herkkuja mukana taskussa ni ei me lähdetty mihinkää äiskän vierestä. Tuijotettiin vaa sitä ja annettiin nenää ja istuttiin ja kaikkee. Mut kyl me yleensä käydään juokseeki. Riippuu vähä herkuista... Äiskä sano et pimeellä ei saa lähtee kauas pihasta ja sillonki meil on aina valopannat kaulassa
 koska tääl on karhuja ja ilveksii ja kuulemma susiakin. Joskus aitan kulmalta löytynyt karhun kakatkin. Mietin vaan et miltähän se mahtais maistuu. Jäniksen kakka maistui ihan hyvälle...

Tääl on oikeesti mukavaa. Meil on iso sänky jossa me nukutaan ja äiskä ja iskäkin joskus koittaa mahtuu siihen untuvapeiton alle. Me nukutaan sen päällä. Välil ne mutisee et kuinkahan iso sängyn oikeen pitäs olla, mut mun mielestä me sovitaan ihan hyvin. Eihä meit oo ku kolme koiraa ja kaks kissaa ja sit äiskä ja iskä.
Me alotetaan aamut sillai et äiskä käy ulkohuussis ja me pissalla, sit me saadaan ruoka ja sit mennään lämmittää karjakeittiöö ettei vesiputket jäädy. Sit äiskä juo aamukahvit ja kannetaan kamalasti puita sisälle. Mulla alko olla jo vähän vaikee pysyy touhuissa mukana kun pakkanen palelsi niin kamalasti ni sit me mentiin kauppaan ja soviteltiin mulle takkeja ja sit sain tällasen ihanan lämpimän takin. En yhtään ymmärrä miten Natte ja Pippuri selvii ilman takkii. Mut nyt kun mul on takki, pysyn touhuissa mukana ja oon ilonen ja häntäpystyssä juoksen äiskän edellä sinne tänne.

Kerron taas kuulumisii kunhan muutetaan! Ja ainiin. Meil on koko ajan ollut Adaptil-haihdutin käytössä ettei me stressaannuta liikaa kaikesta muutoksesta!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Muutoksia

Meille tuli se pienenpieni kissa elämään. Se on kiva. Kaikkein kivointa musta on se, et Chili ja Lumi on jo tosi hyvii kavereita, mut siltikään mä en oo menettänyt Chilin kaveruutta. Täs pari kuvaa meistä ja sit tarinaa näistä muutoksista mitä meil on ja mitkä vaikuttaa muhun aika tavalla...

Täs me köpsötellään Lumin kans. Se tuntuu vähän pelkäävän mua ja siks olin ihan hissukseen ku se mun viereen tuli ja nukahdettiin sit molemmat siihen..
 Chili oli alkuun aika varuillaan ton pikkusen Lumin kans, se suhis ja muris Lumille ku pikkunen koitti mennä isomman luo. Lumi aina ilostuu kamalasti ku Chili tulee ulkoo sisään tai nukkumasta yläkerrasta.
Täs me taas Chilin kans nukutaan. Chilin vieres on tosi lämmin ja pehmee nukkuu, luultavasti silläki on ku se mun viereen aina tulee. Me tykätään toisistamme, ja äiskä sanookin et kyl veljesten pitääki vetää yhtä köyttä vaiks ois adoptoitujaki :).









Nii. Me ollaan muuttamassa ihan toiselle puolen Suomee. Tääl on nyt myyty tavaraa pitkin syksyy ja lahjoitettu osa pois ja loppuja ollaan pakattu ihan kamalasti. En mä mitään oo pakannu, oon pari kuppii koittanut ottaa pöydältä ja muutaman lautasen ja pari murokulhoo, mut ei siit mitää tullu, sirpaleita vaa. Mut ei äiskä oo ollut moksiskaan, sanoo vaan et mä teen osani muuttoon et ei oo niin paljoo muutettavaa. Siitä innostuneena revin äiskän yhden hupparin. Sillon se oli vähän surullisen oloinen ja korjas sen ihan hissukseen.

Mä aloin olla aika levoton jossain vaihees tätä pakkaamista ja aloin kakkailla sisälle aika monesti ku oli sellanen jännittynyt olo koko ajan vatsassa. Iskä sit haku Mustista ja Mirristä Adaptil-haihduttimen ja rauhotuin jo samana iltana. Nyt oon ihan varma et kaikki menee hyvin ku äiskä on usein lähettänyt mulle ajatuksii siit et se lähtee meidän kans täältä sit ku lähdetään.

Sit äiskä teki mulle villapaidan, Ku kuulemma siel minne me muutetaan on aika paljon kylmemmät talvet ku tääl.. Mut se lupas et tekee mulle vaiks kokopuvun jos en muuten tarkene..

Mut mä kirjottelen taas sit kun on aikaa ja äiskä sano et meil ei vähään aikaan oo nettiäkään joten voi mennä tovi enneku kerron taas kuulumisii.
(ihmettelen vaa mikä se netti on...)