Päivälenkki Matildedalissa

Me käytiin tutustumassa Matildanjärveen kun vietiin mun ihmissisko Matildedaliin ystävänsä luo. Ensin me käytiin meren rannassa ja sit mentiin järven rantaan. Natte ja Pippuri kävi uimassa taas (yllättäen), mut mä kävin vaan vähän tassuja kastelee. Siin on niin kamala homma sit nuolla tassut ja muut kuivaks et en mä viitti kokonaan kastella itteeni. Ja jos maha kastuis ni miten mä sen saisin kuivaks nuoltuu? No jokatapauksessa mä EN juo suoraan järvestä. Voin juoda järvivettä jos se otetaan kippoon ja tarjotaan mulle mut et suoraan kalojen joukosta? NO EI TOD!

Siellä Matildanjärvellä oli tosi kiva kulkee kun siel oli niin pehmeetä poluilla! Siel oli pidetty topsi hyvässä kunnossa polut ja raput ja kaikki ja meistä oli tosi kivaa haistella ja tutkii siel. Siis mähän oon vähän arka viel menee oikeeseen metsään. Meen kyl polkuja pitkin ja meen kyl ihan sammalikkoonkin, mut sit välil alkaa jotenki jännittää ja jähmetyn jos en oo polulla. Siks tykkään kunnon poluista.

Mut siel oli kyl kivaa. Tykkään kamalasti järvimaisemasta vaiks en mielellään hirveesti kastelekaan itteeni (paitsi saunassa).

Äiskä ja iskä kattelee aina tilanteen mukaan mikä vois olla sellanen "meidän käytävä" paikka jossa ois ihmisille ja koirille luontoo. Nyt sattui sit oleen ton Matildajärven aika. Mennään kyl uusiksikin viel. Niin noi ihmiset ainakin uhosi.

Yhden yön vaellus

Jaahas. Tätä se sit tarkotti kun äiskä ja iskä on usein vähän pidemmillä kävelyillä miettineet et "mitenhän Julle mahtaa jaksaa sit vaelluksella"..
No nyt ne näki sen ku lähdettiin yhden yön reissulle. Olin mahtava. täts it.

Tossa kuvassa me ollaan kaffepaussilla. Äiskä ja iskä hörppi kahvii ja me haisteltiin kamalasti kaikkee. Saatiin me sit välipalaks jauhelihanamejakin. Aika nopeesti me koirat otetaan paikka haltuun, kuten sanotaan, koska alettiin aika nopeesti vahtii tota kaffepaikkaa kuin omaamme, vaikka se olikin vaan kalliopläntti.

No voitte hyvin kuvitella miten mä olin väsynyt ekan päivän jälkeen. Nukahdin melkeen seisaalleen ku iskä ja äiskä sai teltan pystyyn. Mut niin Natte ja Pippurikin simahti. Oltiin kuulemma kaikki ihan tööt. Iskä oli keittänyt vielä kaffet sille ja äiskälle mut ei me mitään tajuttu, nukuttiin vatsat ruokaa täynnä lämpiminä. No joo, Kyl me sit herätettiin noi kahden aikaan yöllä kun piti päästä pissalle, mut sellasta se väsymys teettää.

Täs me ollaan jo autossa kotiin matkalla. Mun oli pakko olla jalkatilassa äiskän jaloissa kun rinkat vei niin paljon tilaa et en mahtunut takapenkille vöihini.
Mut siitä vaelluksesta vielä. Äiskä ja iskä oli koittanut opettaa minuu menemään pitkospuilla ns. kuivassa maastossa, mut ei mulla ollut mitään ongelmaa tuolla suomaastossa! En voinut kuvitellakkaan et oisin tassuni kastellut sinne... KURAAN! Natte kävi siel uimassakin ja katoin sitä sillai et TÄH? Pippuri kasteli vaan etutassunsa, mut SILTI HEI!

En Mä tollast. Kun päästiin kotiin ni pääsin saunaan ja kylpyyn! Ja sit äiskä ja iskä viel hiero lihaksii. ja nyt mä aion nukkuu ainaki huomiseen! Hyvää yötä ja vaellelkaa!

Herkkua ja meren kohinaa

Mä jouduin käymään hammashoitajan tarkastuksessa kun multa poistettiin hampaita sillon pari viikkoo sitten. Pelotti taas ihan hirveesti ne kaupungin äänet ja jännitti vähän sekin kun se vieras täti katteli mun suuhun, mut sit kun sieltä päästiin ni sain ihan oikeen hampurilaisen ekaa kertaa elämässäni. Äiti sano et voi olla vikakin kerta kun kokonaisen ihan itselleni saan... Se oli aika outo juttu se hampurilainen. Ensin aattelin et ei se oo mitään syötävää ja haistelin tosi tarkkaan sitä. Mut loppupeleis mä haukkailin siitä kuin iso mies, kyllä mulle aina syötävä kelpaa!

Mä oon reipastunut ihan hirveestihirveesti, niin äiskä ainakin sanoo. Me lähdettiin meren rannalle viettää viikonloppua kavereiden kanssa ja siellä oli aika tuulista. Ekan illan mä kyhjötin ihmisen vieressä kun se meren kohina ja tuuli oli ihan outoja ääniä mulle ja ne pelotti vähän. Mut sit heti seuraavasta aamusta lähtien olin jo aika innoissani. Tykkään siitä tuulesta mun korvissa. Natte kävi uimassa ja Pippurikin kävi kahlailee mut en mä viittinyt kunnes löysin kaislikon, sit suostuin kastelee tassuni. Ne kalliot oli aika ihanii.

Mulla oli sellanen hirveen pitkä liina perässä ja ihminen mukana kun kuljeskelin siellä. En mä kauas lähtenyt, ja aika mukava oli päästä sisälle sit rauhottuu tutkimusreissujen välillä. Löysin sieltä mökistä aivan ihanan paikan rappusten ja seinän välissä! Siitä näki joka suuntaan ja seinää vasten oli NIIN mukava nostaa jalat ja nauttii lomailusta. Löysin mä sieltä kaislikosta kaikkee tosi hyvän tuoksuistakin, mut äiti ei ollut samaa mieltä. Ihmisten nenä on niin outo.

Siellä mökillä oli aika kiva metsäkin, kallioo ja sammalia ja tuoksuja. En mä kyl lähtenyt äiskän ja iskän vierestä kovinkaan kauas, mitä sitä hötkyilee.

Kotiin kun lähdettiin ni me kaikki kolme koiraa nukuttiin takapenkillä ja kotipihalla oli taas tositositosi kiva juosta lelun perässä ja hyppii ja leikkii. Äiti sanoo et oon taas muuttunut parissa viikossa itsevarmemmaks ja hymyilevämmäks. Mut ei kai se ihmekään oo, on tää mun perhe sellanen et vähän välii naurattaa!