perjantai 10. heinäkuuta 2015

Herkkua ja meren kohinaa


Mä jouduin käymään hammashoitajan tarkastuksessa kun multa poistettiin hampaita sillon pari viikkoo sitten. Pelotti taas ihan hirveesti ne kaupungin äänet ja jännitti vähän sekin kun se vieras täti katteli mun suuhun, mut sit kun sieltä päästiin ni sain ihan oikeen hampurilaisen ekaa kertaa elämässäni. Äiti sano et voi olla vikakin kerta kun kokonaisen ihan itselleni saan... Se oli aika outo juttu se hampurilainen. Ensin aattelin et ei se oo mitään syötävää ja haistelin tosi tarkkaan sitä. Mut loppupeleis mä haukkailin siitä kuin iso mies, kyllä mulle aina syötävä kelpaa!

Mä oon reipastunut ihan hirveestihirveesti, niin äiskä ainakin sanoo. Me lähdettiin meren rannalle viettää viikonloppua kavereiden kanssa ja siellä oli aika tuulista. Ekan illan mä kyhjötin ihmisen vieressä kun se meren kohina ja tuuli oli ihan outoja ääniä mulle ja ne pelotti vähän. Mut sit heti seuraavasta aamusta lähtien olin jo aika innoissani. Tykkään siitä tuulesta mun korvissa. Natte kävi uimassa ja Pippurikin kävi kahlailee mut en mä viittinyt kunnes löysin kaislikon, sit suostuin kastelee tassuni. Ne kalliot oli aika ihanii.

Mulla oli sellanen hirveen pitkä liina perässä ja ihminen mukana kun kuljeskelin siellä. En mä kauas lähtenyt, ja aika mukava oli päästä sisälle sit rauhottuu tutkimusreissujen välillä. Löysin sieltä mökistä aivan ihanan paikan rappusten ja seinän välissä! Siitä näki joka suuntaan ja seinää vasten oli NIIN mukava nostaa jalat ja nauttii lomailusta. Löysin mä sieltä kaislikosta kaikkee tosi hyvän tuoksuistakin, mut äiti ei ollut samaa mieltä. Ihmisten nenä on niin outo.

Siellä mökillä oli aika kiva metsäkin, kallioo ja sammalia ja tuoksuja. En mä kyl lähtenyt äiskän ja iskän vierestä kovinkaan kauas, mitä sitä hötkyilee.

Kotiin kun lähdettiin ni me kaikki kolme koiraa nukuttiin takapenkillä ja kotipihalla oli taas tositositosi kiva juosta lelun perässä ja hyppii ja leikkii. Äiti sanoo et oon taas muuttunut parissa viikossa itsevarmemmaks ja hymyilevämmäks. Mut ei kai se ihmekään oo, on tää mun perhe sellanen et vähän välii naurattaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti