Hui! Nyt on mennyt luvattoman kauan kuulumisten kertomisissa! Nyt on jo kevät tosi pitkällä ja tää on mun elämän ensimmäinen ihan oikee kevät! Viime keväänä olin ihan ihmeissäni kaikesta uudesta ja jännitin kovasti kaikkea, joten arvatkaa vaan miltä tuntuu tänä keväänä!
Kun me ollaan metsässä mun nenä ohjaa mua kaikkia ihania hajuja kohti ja huomaan välillä et ne hajut on NIIIIIN IHANIA, että multa roiskuu kuola, hih.
Äiskä otti musta videoo ulkona, rontti. Mut minkä mä sille voin et kevät tuoksuu niin mahtavalle. Mut hei! En kyl edelleenkää voi sietää märkää! Siis tuol on ihan hirveesti kaikkii ojia ja niiden yli pääseminen on välillä vaikeeta ja kerran mun TASSU KASTUI! Iyyyyyh!
Me haluttas Naten kanssa mennä kamalaa vauhtia koko ajan, mut pakko meidän on äiskää oottaa kun se päästää tosi harvoin meitä vapaaks ja sillonki sil on hirveesti herkkuja taskussa niin et yleensä mä kuljen ihan sen vieressä ettei se unohda antaa herkkuja. Joskus se säikähtää kamalasti et oon kadonnut ja pyörii ympäriinsä ja etsii mua, kunnes huomaa et oon ihan sen jalkojen juuressa ja katson sitä ylöspäin herkkuu odotellen. Se on hassu se äiskä.
Tässä mä ootan iskää töistä. Se pääsee aina tiettyyn aikaan päivästä töistä ja kun alkaa olla sen kotiintuloaika ni me päivystetään kamalasti. Mä istun usein ikkunassa, mut melkein yhtä usein me halutaan pihalle vastaan iskää. Sit se aina ihmettelee et ketäs täällä on vastassa ja me tietty vastataan sille et minäminäminä. Luulen et iskällä on vähän huono muisti ku se aina kyselee tollasii.
Ikkunasta kattelu on mun mielestä tosi kivaa. Voi aina ilmottaa äiskälle et tiellä kulkee auto tai pyörä tai kävelijä. Aina äiskäki sanoo et meinas saada sydänkohtauksen, mut siks mä niist ohikulkijoista ilmottelen, ettei sen tartteis sit säikähtää niitä. Pikkusen haukahdan aina niitä. Tai ulahdan, miten sen nyt ottaa.
Mahtavuutta on se, että meidän piha on nyt aidattu kunnolla niin et voin olla ihan huoletta pihalla eikä kukaan pääse sinne pelottelee. Me kyl vähän haukutaan ohikulkijoita et ne varmaan tietäs kenen piha tää on. Vaik sit jos joku tulee meille ni me ollaan kyl tosi innoissamme kyläilijöistä.
Äiskä ja iskä on alkanu antaa meille iltaruuan pihalle. Ne ottaa papeloita ulos ja heittää ne kaaressa ympäriinsä. Sit me nuuskitaan ja rouskutellaan ja se on kans ihan mielettömän hauskaa ku saa käyttää nenää! Se kyl väsyttää tosi paljon, kun me tutkitaan maata melkeen tunti et jos nyt joku papelo viel löytyis ja sit me nukutaan sisällä ja äiskä ja iskä ihmettelee meidän rauhallisuutta. Ne tuntuu kyl ihan tyytyväisiltä et me ollaan väsyneitä, en taas tajuu ihmisii. Mut hei! Nyt on taas pakko päästä ulos haistelee! Haistelemisiin!
