Alkutalven höpinöitä

Hei taas!

Mun on pakko kertoo. Mä rakastan mun iskää. Ihan kamalasti. Niin paljon et meen aina sen sängyn alle nukkuu sen pään alle. Siin on jotenki nii kivaa, ihan ku nukuttas kerrossängyssä. Sit mä oon kuullut et lämpö nousee ylöspäin, siit noi on jutelleet kun tehdään sitä remppaa. Ja mun pierut on kuulemma lämpimii. Sen oon kuullut siitä ku iskä aina voivottelee miten ihanaa on kun mä nukun sen alla.. Että kun se on ollut reissuhommissa ni unohtaa sen hajun.. Mut mä haisenkin parhaalle. Ja mun pierut kans. Se on mun ja iskän ihan oma juttu. En ymmärrä miks iskä ei arvosta sitä..

 Tossa ylimmässä kuvassa mä oon just suhauttanut ja äiskä otti kuvan! Mun mielestä vähän törkeetä kyllä, mut se on mun äiskä ni annan anteeks.

Meille tuli sijaiskotiin Osku siks aikaa kunnes sille löydetään täydellinen koti. MÄ en kyllä ymmärrä sitä koska mullahan on täydellinen koti, paitsi et saan liian vähän herkkuja ja ruokia yleensäkin ja sit mut pakotetaan välillä pois kotoo niinku ulos  ja pois pihalta. Siihen mä en kyllä yleensä suostu. Helpointa on kun vaan lyö jalat betoniks eikä vaan liiku. Yleensä ne toteaa et jaahas, Julle voi mennä sisään. Joskus ne koittaa herkuilla houkutella ja joskus ne on myös kantaneet mua jonkun matkaa et mä muka unohtaisin et en haluu pois kotoo, mut ei se auta. Kyl mä tiedän millon ollaan pois ihanalta omalta pihalta.

Oskuu mä komennan. Sillä ei oo lupa koskee mun palloihin. Tai eihän ne mun oo ku ne on Oskulle tuotu, mut koska tää on MUN koti ni pallotki on mun. Paitsi äiskän mielestä. Mut mä siis komennan Oskuu. Katon sitä ja ulvon. Sit se kääntyy pois tai siirtyy kauemmas ja kattoo äiskää ihmetellen. Ja ainoo millä mä lopetan sen huutamisen on rapsuttelu ja sylittely. Koska mä huudan sille siks ettei se vaan omis mun äiskää ja iskää. Joskus lopetan sen myös koska huomaan et äiskä meneeki Oskuu rapsuttelee kun mä huudan ja SE ei oo kyllä mitenkään tarkoituksenmukaista.

Tota pelii me pelaillaan äiskän kans. Ja välillä iskänkin. Se on ihan hirveen kiva peli koska siinä saa herkkuja!
Mä oon siinä NIIN paras. Mun nenä on salamaa nopeempi ku mä etin ne herkut ja varastan noi irtonaiset palikat ja lähden! Se on se pelin lopetusmerkki. Mut sit välillä vähän harmittaa ku Natteki saa pelata sitä ja nyt Oskukin! Mun mielestä se vois olla vain mun peli. Tossa kuvassa muuten kissasiskoni Lumi koittaa pelata sitä. Eli seisoo sen päällä. Ei noi kissat ymmärrä aina...

Vähän toi talven tulo hirvittää, mut meil on kaivettu jo takit ja neuleet esille ni eipä tässä kai auta murehtii. Selvivin mä viime talvestakin muutamilla ulkonakäynneillä, ehkä tänä talvena selviin vielä vähemmillä.. Lämpimiä takkatulia kaikille!