Kesäkesäkesä!

Mä rakastan kesää. Mä rakastan aurinkoo. Mä rakastan lämpöö.

Voisin makoilla auringossa joka päivä kunnes tulee niin lämmin et voin siirtyy varjoon nukkumaan. Mutta kun aurinko ei paista aina. Mä en niin sateesta välitä. Enkä märästä.
Mun ihmisveli ja iskä pystytti meille sellasen pehmustetun pihakeinun ja siinäki vois nukkuu vaik kuin kauan.
Ja äiskän kanssa riippumatossa loikoilu on ihanaa. Vähän se aina jännittää kun siihen menee mut aika nopeesti siinä unen saa äiskän jalkoja vasten nojaillessa.

Melkein parasta on kun ollaan siinä Naten ja äiskän kans kolmestaan pötköttelemässä, mut en ymmärrä miks äiskä sanoo et siinä tulee kuuma. Ja sit se aina mutisee äkäsenä kun me otetaan sen vatsalta vauhtii kun menee ohikulkijoita joille pitää kertoo et me ollaan kotona. Jostainhan se vauhti on otettava..

Mä rakastan meidän pihaa. Se ei oo mikään ihan pieni, mut ei liian suurikaan. Ja se on aidattu kokonaan et me saadaan makoilla ihan missä halutaan. Äiskä on laittanut meille makuupaikkoja sinne sun tänne ja välillä nukutaan niillä ja välillä ei. Meidän pihalla käy lintuja. Se on Naten mielestä hirveen äläkän arvoinen asia, mut en mä oikeen tiedä onks niistä haittaa. Ne ohikulkijat on enemmänki arveluttavii, niitä mä monesti moitin. Välillä moitin vaikka ei ois ohikulkijoitakaan, ihan varuilta.

 Kaikkihan jo tietää et mä en tykkää vedestä. Äiskä epäilee et se johtuu siitä ihan ekasta reissusta veden äärelle. Juoksin ihan intsinä järveen, pysähdyin, tajusin et täällä on märkää ja kahlasin lähes kauhuissani pois..

Mut nyt noi sit meni ostamaan meidän pihaan tollasen uima-altaan ku Natte tarttee viilennystä aika usein ku sil on nii paksu turkki. Ja mäkin jouduin sit kasteltavaks yks tositosi kuuma päivä ku mun hengitys alko olla kuulemma liian tiheetä. Täytyy myöntää et vaik se oli aika kamalaa ni olo parani hetikättelyssä. Ja sit jaksoinki koko loppupäivän naureskella taas tätä kesän ihanuutta.

 Meidän kodilta on 500 m järven rantaan ja me käydään siellä aina! Niin musta ainaki tuntuu. Äiskä ja Natte on jotain uimahulluja, mä ja iskä ei. Iskä heittelee Natelle keppii veteen ku äiskä ui ja mä istun äiskän pyyhkeen päällä penkillä ja kattelen maailmaa. Mut en suostu ees juomaan siitä rannasta koska muuten nää mun tassut kastuis.

Mä pääsin ihan ekaa kertaa koirapuistoon Joensuussa. Se on tosi kiva puisto! Siel on puita ja ruohoo ja kaikkee enkä mä oikeestaan ees tiennyt et me ollaan aidatulla alueella kun ei niitä aitoja näy siinä luonnon keskellä! Se on siellä Laulurinteen  ja Jokiaseman lähellä. Mä tiiän ku oon käyny siel nyt. Siel oli myös ihan hirveen mukava koirakaverikin, muistelen et sen nimi oli Selja. Se oli siks erityisen mukava ku se oli siin lähellä mut ei tunkenu kiinni.

Kesä on kyllä mun elämän parasta aikaa,tätä sais jatkuu ainakin tosi kauan!